Björn ”Nalle” Österman, frilansjournalist för musiksidorna på bland annat Hbl, blev sas. hackad på stan natten mellan söndag och måndag för en text bloggtext han skrivit för musiktidningen Rumba i juni.
Österman är välkänd inom musikkretsarna i Finland – dels för sitt band Gandalf men främst för sina personliga och omutbara texter, intervjuer och recensioner. I ett öppet brev till medierna berättar Nalle om sin 20-åriga historia som musikjournalist, och om idén med den ifrågavarande bloggen som han anställts att skriva för Rumba.
Nalles tillhör den ”gamla skolan” av rockjournalister som inte bugar för någon (utom kanske läsaren och ofta inte ens dem) utan berättar saker exakt som han ser dem. Det är mycket sting, men det är ännu med humor. Vissa har ändå tagit hans skriverier på fullt allvar, till exempel är förhållandet till ett av världens största skivbolag inflammerat till den grad att promotionchefen förbjudit Österman att intervjua bolagets artister sedan han skrev ner deras artistutbud på en bolagsfest i vintras.
Under 90-talet profilerade sig Nalle som en regelbunden figur i skvallerspalten Nisse M i Rumba, som redogör för veckans händelser ”bakom kulisserna”, oftast långa haranger om vad som hänt på efterfesterna i rockvärlden. (Nisse M:s samlade texter finns i bokform. Rekommenderas!)
Utan att ta ställning för våldsverkaren är det säkert ändå många som säger ”äntligen” när de ser bilden nedan på Nalles blödande näsa. Det gör inte vi. En journalist ska inte behöva rädas våld på grund av sina texter i Finland. Punkt.
Hbl Rock hoppas att idioten som gjorde detta åker dit och blir tvungen att punga ut rejäla summor i ersättning. Gud vet att Nalle förtjänat dem. Kanske kan han, när svullnaden lagt sig, se det som ett slags retroaktivt honorar för alla de underhållande texter han delgett allmänheten, men aldrig fått betalt för. De är många.
Här nedan är Nalles brev, kör det genom Google Translate om du inte kan finska.
”Olen Nalle Österman, 37-vuotias helsinkiläinen musiikki- ja viihdetoimittaja.
Viime viikonloppuna sattui väkivaltainen kohtaaminen erään kirjoitukseni kohteena olleen helsinkiläisen rocktähden kanssa, minkä johdosta kirjoitan tätä kirjelmää.
Olen yli 20 vuoden ajan, 15-vuotiaasta lähtien kirjoittanut artikkeleita, haastatteluja, levy- ja konserttiarvosteluja sekä kolumneja vapaana toimittajana muun muassa seuraaviin lehtiin: Rumba, Suosikki, Soundi, Rytmi, Hymy sekä Hufvudstadsbladet.
Rumba-lehden silloisen toimituspäällikön, nykyisen Ylioppilaslehden toimitussihteerin Janne Flinkkilän pyynnöstä aloin maaliskuussa 2010 kirjoittaa blogikirjoituksia omalla nimelläni Rumba-lehden verkkosivuille, ns. Rumbablogiin.
Koska suomalainen rock-kirjoittaminen on mielestäni ollut viime vuosina kovin hampaatonta ja haaleaa, yritin kehittää ilmaisumuodon, joka olisi viihdyttävää, hauskaa, oivaltavaa, rohkeaa, röyhkeää, elämänmakuista ja mukaansatempaavaa luettavaa sekä kirjoitettavaa.
Ohjenuorana pidin vanhaa iskulausetta ”sex, drugs & rock’n roll”, jotka toisivat jotain väriä kertomuksiini, joiden keskipisteessä olin blogikirjoittajana tietysti minä itse sekä arvostelun kohteenani olleet suomalaiset artistit keikkalavalla. Ihania naisia ja alkoholia unohtamatta.
Olen saanut paljon kiitosta ja kehuja blogeistani, ja ne ovat herättäneet myös paljon keskustelua alan piireissä.
Näitä blogikirjoituksia on nyt siunaantunut Rumbablogiin reilut 20 kappaletta, ja niiden ansiosta olen tehnyt muun muassa kustannussopimuksen esikoiskirjastani, jonka Like-Kustannus julkaissee keväällä 2011.
Nyt tapahtunut pahoinpitely johtuu eräästä blogistani, jonka kirjoitin kesäkuun alussa.
Kirjoitukseni yhtenä kohteena ollut rocktähti oli jo aiemmin käskenyt minua lopettamaan kirjoittamisen, ”koska kirjoitat paskaa”. Sattumalta törmäsin rocktähteen yksin iltaa viettäessäni Helsingin yössä sunnuntaina 12.9.2010, jolloin hän katsoi aiheelliseksi mukiloida minut.
Itse en turvautunut tilanteessa väkivaltaan.
Liitteenä heti tapahtuneen jälkeen itsestäni ottama valokuva.
Pahoinpitelystä on tehty rikosilmoitus.
Tämän kirjoituksen tehtävänä on myös löytää eräs toistaiseksi tuntematon todistaja tapahtuneelle, joka ilmeisesti näki koko episodin.
Kokemani pahoinpitelyn johdosta aloin pohtia blogikirjoittajana toimivan journalistin asemaa Suomessa vuonna 2010: onko henkilökohtaisempaa ilmaisua käyttäjän asema journalistina jotenkin alttiimpi ja hyväksyttävämpi väkivaltaisille sanoille tai teoille? Nyt konkreettinen uhkaus muuttui sanasta lihaksi ainoastaan värikkäämmän ja lennokkaamman viihdekirjoituksen johdosta.
Täytyykö suomalaisenkin toimittajan varoa sanojaan nykyisessä media-ilmastossa Suomessa vai oliko tämä vain yksittäinen ylilyönti? Mitä on tehtävissä? Täytyykö suomalaisenkin toimittajan alkaa pelätä Suomessa terveytensä puolesta ulkomaisten kollegojensa tavoin? Kuinka usein Suomessa on pahoinpidelty toimittajia heidän kirjoitustensa vuoksi? Entä bloggaajia?
Mikäli haluatte ottaa aiheen käsiteltäväksenne mediassanne, älkää epäröikö ottaa yhteyttä.
Kunnioittavasti,
Nalle Österman”
—
Fotnot: Fotografiet på Björn ”Nalle” Östermans misshandlade ansikte har på begäran avlägsnats från denna artikel 8.9 2014.
